Singapore. kosteaa, +26 astetta. Lomafiilis 78%
Saatiinhan se loma viimein alulleen. Kirjoittelen tätä ensimmäistä varsinaista reissujuttupäivitystä Singaporessa mukavasti hotellihuoneen sängyllä köllötellen ja thaimaalaista tuontiolutta maistellen. Nyt alkaa taas tarkenemaan!
Eilen sunnuntaina hieman ennen kello kuuttatoista starttasimme Oulusta kohti Oulunsalon lentokenttää. Kodin ja koirat jätimme Joonaksen ja Anuliinan hyvään ja hellään huomaan ja vaivalla säädetty, moneen kertaan muuteltu ja suuresti odotettu reissu pääsi vihdoinkin vauhtiin. Liisan ja Reinon kyydillä pääsimme mukavasti ja kohtuullisen hyvissä ajoin kentälle, mistä aikataulun mukaan lentomme olisi pitänyt lähteä kello 17.35 aikaan.
Heti kentälle saavuttuamme jouduimme kuitenkin laukkujen luovutuksessa melkomoisen jonon perään, joka jatkoi koko ajan kasvamistaan. Vaikka Oulunsalon lentokenttä on vasta rempattu ja toimintojen pitäisi olla entistä jouhevampia, niin niinpähän taas pääsimme nauttimaan oikein roppakaupalla suomalaisesta palveluasenteesta ja asiakastiedottamisesta. Aikamme check-iniin jonotettuamme liikkumattomassa jonossa, alkoi jostakin kuulua kommentteja, että "puhukaa lujempaa, siten että takana olijatkin kuulevat!". Finnairin kentän "ilmeisesti se toinen työntekijä" siellä hieman hennolla äänellä kertoi ilman mikrofonia tai muuta kuulutusapuvälinettä, että meitä edeltävä lento oli jouduttu peruuttamaan kokonaan, koska kenttähenkilökunnan ajoneuvo oli kolhinut konetta sen verran pahasti, että kone ei päässyt ilmaan turvallisesti.
Hieman se panee mietityttämään, että pitäisiköhän Finnairin kokoisen firman satsata vähän enemmän henkilöstöresursseihin, jos ja kun ainoastaan parin ihmisen voimin yritetään selvitellä usean sadan ihmisen lentoja, mahdollisia hotellimajoituksia ja muita poikkeustilasta johtuvia säätöjä. Toisaalta sen verran säätämistä tämän vuotisen reissumme alku on ollut, ettemme olleet enää moisesta käänteestä oikeastaan kauhean yllättyneitä, vaan katselimme tyynesti kelloa ja ihmettelimme, että joskohan me ennen puoltayötä olisimme Helsingissä, jotta ehtisimme ajoissa Singaporen koneeseen.
Lopulta yllättäen vain hieman myöhässä saimme laukut selvitettyä ruumaan ja pienen epäilyksen kera jätimme ne Finnairin rahtityöläisten huomaan ainoana toiveenamme se, että jollakin ihmeen tuurilla löytäisimme ne Singaporesta laukkuhihnalta seuraavana päivänä.
Koneesen astelimme hienosti uusia putkia pitkin, sillä takana ovat nyt ilmeisesti ne ajat, jolloin Oulunsalossa piti paleltua pyryssä, tuiskussa ja viimassa koneeseen mentäessä. Lentoamme täytettiin hartaasti ja pitkään, sillä edeltävän peruutetun lennon matkustajia luonnollisesti yritettiin mahduttaa seuraavalle lennolle mahdollisimman monta mukaan. Aivan viimeisinä koneeseen asteli kolmen miehen seurue, jossa kaksi autenttisen näköistä muusikkoa taluttivat kolmatta ehkä hieman enemmänkin jonkin sortin putkesta nauttinutta virkaveljeään.
Jotakin tuttua hieman pohöttyneen näköisen miehen kasvoissa oli ja kun miehen kaverit saivat kaiffarinsa istumaan muutaman istuimen päähän meistä, niin tunnistin lopulta velikullan. Pertti "Nipa" Neumannhan se siinä pääsi viimeisenä koneeseen pyrkineenä mukaamme vähän liikuttuneessa mielentilassa. Eipä ollut Pertilläkään enää sifonkihuiveja ranteissa ja torkkumisen ohessa hänelle tuntuikin maistuvan tuplaviski yllättävän joutuisasti.
Helsinkiin päästyämme kävelimme koneesta ulos entisen Dingotähden perässä ja hieman huvittuneena seurasimme, kun Pertin suuntaa hakevat huojuvat askeleet lähes määrätietoisesti ohjasivat entisen teinityttöjen idolin lähimpään lentokentän alkoholinanniskelupisteeseen. Itse aloitimme muutaman tunnin odottelusession Singaporen lennolle. Muutama juoma tuli meilläkin maisteltua ihan vaan lomafiiliksiä nostatellessa, joten paljon Perttiä pahemmiksi emme lopulta jääneet mekään :)
Singaporen lento lähti ajoissa hieman ennen puoltayötä ja aika pian lähdön jälkeen saimme ruoan. Ruoan nautittuamme olikin jo unten aika, sillä edessä oli 11,5 tunnin melkoinen lentosessio. Helsinki-Singapore lento vaikuttaisi olevan Finnairin pisin ilman välilaskua toteutettava lento ja kilometreissä matkaa tulee kunnioitettavat 9272 kilometriä.
Onneksi Finnair käyttää näillä pitkillä Aasian lennoilla laajarunkoisia Airbus 340 koneita, joten istuintilaa on aivan mukavasti jopa economy-luokan matkustajillakin. Meillä kävi Jaanan kanssa vielä mukava tuuri, kun saimme lähes koneen perässä olevalta keskipenkkiriviltä käyttöömme kolme istuinta, joten välillä pääsimme oikomaan jalkoja ja kehoa jopa vielä hieman normaalia paremmin.
Pientä lisäjännitystä saimme kokea vielä ihan lennon loppuvaiheessa Singaporeen laskeutuessamme, kun koneen naiskapteeni joutui tekemään aivan laskeutumisen loppuvaiheessa ylösvedon, sillä hänen sanojensa mukaan meillä oli ympärillä riehuvan trooppisen ukkosmyrskyn takia liikaa myötätuulta turvalliseen laskeutumiseen. Meinasihan se vähän pulssia nostaa, kun ikkunoissa palmut jo vilisivät ukkosen välähdysten valaisemina, kun yhtäkkiä koneen moottorin alkoivat mylvimään ja kone tärisi ja vaappui, mutta onneksi kapteeni sai koneen takaisin korkeuksiin ja toinen laskeutumisyritys onnistui nappiin ja nyt ollaankin jo täällä Singaporen keskustassa varsin mukavissa olosuhteissa.
Kävimme pikaisesti kävelemässä ja katselemassa Singaporen keskustaa tässä hotellin lähistöllä, mutta sen verran väsyneitä olemme pitkän lennon jälkeen, että alakerrassa nautittujen aussityyliin tarjoiltujen Sirloin-pihvien jälkeen alkaa nukkumatti kutsumaan vastustamattomasti.
Huomenna aiomme katsella pikaisesti Singaporea ihan päivänvalossakin ja käymme kenties hieman optiikkaostoksilla. Lento Balille on vuorossa iltapäivästä, joten seuraava päivitys saattaakin tulla vasta tiistaina sieltä, kunhan ehdimme asettua aloillemme Candidasan rannalle.
Eli ei kun hyvät yöt. Tästä on hyvä jatkaa lomaa!
Saatiinhan se loma viimein alulleen. Kirjoittelen tätä ensimmäistä varsinaista reissujuttupäivitystä Singaporessa mukavasti hotellihuoneen sängyllä köllötellen ja thaimaalaista tuontiolutta maistellen. Nyt alkaa taas tarkenemaan!
Eilen sunnuntaina hieman ennen kello kuuttatoista starttasimme Oulusta kohti Oulunsalon lentokenttää. Kodin ja koirat jätimme Joonaksen ja Anuliinan hyvään ja hellään huomaan ja vaivalla säädetty, moneen kertaan muuteltu ja suuresti odotettu reissu pääsi vihdoinkin vauhtiin. Liisan ja Reinon kyydillä pääsimme mukavasti ja kohtuullisen hyvissä ajoin kentälle, mistä aikataulun mukaan lentomme olisi pitänyt lähteä kello 17.35 aikaan.
Heti kentälle saavuttuamme jouduimme kuitenkin laukkujen luovutuksessa melkomoisen jonon perään, joka jatkoi koko ajan kasvamistaan. Vaikka Oulunsalon lentokenttä on vasta rempattu ja toimintojen pitäisi olla entistä jouhevampia, niin niinpähän taas pääsimme nauttimaan oikein roppakaupalla suomalaisesta palveluasenteesta ja asiakastiedottamisesta. Aikamme check-iniin jonotettuamme liikkumattomassa jonossa, alkoi jostakin kuulua kommentteja, että "puhukaa lujempaa, siten että takana olijatkin kuulevat!". Finnairin kentän "ilmeisesti se toinen työntekijä" siellä hieman hennolla äänellä kertoi ilman mikrofonia tai muuta kuulutusapuvälinettä, että meitä edeltävä lento oli jouduttu peruuttamaan kokonaan, koska kenttähenkilökunnan ajoneuvo oli kolhinut konetta sen verran pahasti, että kone ei päässyt ilmaan turvallisesti.
Hieman se panee mietityttämään, että pitäisiköhän Finnairin kokoisen firman satsata vähän enemmän henkilöstöresursseihin, jos ja kun ainoastaan parin ihmisen voimin yritetään selvitellä usean sadan ihmisen lentoja, mahdollisia hotellimajoituksia ja muita poikkeustilasta johtuvia säätöjä. Toisaalta sen verran säätämistä tämän vuotisen reissumme alku on ollut, ettemme olleet enää moisesta käänteestä oikeastaan kauhean yllättyneitä, vaan katselimme tyynesti kelloa ja ihmettelimme, että joskohan me ennen puoltayötä olisimme Helsingissä, jotta ehtisimme ajoissa Singaporen koneeseen.
Lopulta yllättäen vain hieman myöhässä saimme laukut selvitettyä ruumaan ja pienen epäilyksen kera jätimme ne Finnairin rahtityöläisten huomaan ainoana toiveenamme se, että jollakin ihmeen tuurilla löytäisimme ne Singaporesta laukkuhihnalta seuraavana päivänä.
Koneesen astelimme hienosti uusia putkia pitkin, sillä takana ovat nyt ilmeisesti ne ajat, jolloin Oulunsalossa piti paleltua pyryssä, tuiskussa ja viimassa koneeseen mentäessä. Lentoamme täytettiin hartaasti ja pitkään, sillä edeltävän peruutetun lennon matkustajia luonnollisesti yritettiin mahduttaa seuraavalle lennolle mahdollisimman monta mukaan. Aivan viimeisinä koneeseen asteli kolmen miehen seurue, jossa kaksi autenttisen näköistä muusikkoa taluttivat kolmatta ehkä hieman enemmänkin jonkin sortin putkesta nauttinutta virkaveljeään.
Jotakin tuttua hieman pohöttyneen näköisen miehen kasvoissa oli ja kun miehen kaverit saivat kaiffarinsa istumaan muutaman istuimen päähän meistä, niin tunnistin lopulta velikullan. Pertti "Nipa" Neumannhan se siinä pääsi viimeisenä koneeseen pyrkineenä mukaamme vähän liikuttuneessa mielentilassa. Eipä ollut Pertilläkään enää sifonkihuiveja ranteissa ja torkkumisen ohessa hänelle tuntuikin maistuvan tuplaviski yllättävän joutuisasti.
Helsinkiin päästyämme kävelimme koneesta ulos entisen Dingotähden perässä ja hieman huvittuneena seurasimme, kun Pertin suuntaa hakevat huojuvat askeleet lähes määrätietoisesti ohjasivat entisen teinityttöjen idolin lähimpään lentokentän alkoholinanniskelupisteeseen. Itse aloitimme muutaman tunnin odottelusession Singaporen lennolle. Muutama juoma tuli meilläkin maisteltua ihan vaan lomafiiliksiä nostatellessa, joten paljon Perttiä pahemmiksi emme lopulta jääneet mekään :)
Singaporen lento lähti ajoissa hieman ennen puoltayötä ja aika pian lähdön jälkeen saimme ruoan. Ruoan nautittuamme olikin jo unten aika, sillä edessä oli 11,5 tunnin melkoinen lentosessio. Helsinki-Singapore lento vaikuttaisi olevan Finnairin pisin ilman välilaskua toteutettava lento ja kilometreissä matkaa tulee kunnioitettavat 9272 kilometriä.
Onneksi Finnair käyttää näillä pitkillä Aasian lennoilla laajarunkoisia Airbus 340 koneita, joten istuintilaa on aivan mukavasti jopa economy-luokan matkustajillakin. Meillä kävi Jaanan kanssa vielä mukava tuuri, kun saimme lähes koneen perässä olevalta keskipenkkiriviltä käyttöömme kolme istuinta, joten välillä pääsimme oikomaan jalkoja ja kehoa jopa vielä hieman normaalia paremmin.
Pientä lisäjännitystä saimme kokea vielä ihan lennon loppuvaiheessa Singaporeen laskeutuessamme, kun koneen naiskapteeni joutui tekemään aivan laskeutumisen loppuvaiheessa ylösvedon, sillä hänen sanojensa mukaan meillä oli ympärillä riehuvan trooppisen ukkosmyrskyn takia liikaa myötätuulta turvalliseen laskeutumiseen. Meinasihan se vähän pulssia nostaa, kun ikkunoissa palmut jo vilisivät ukkosen välähdysten valaisemina, kun yhtäkkiä koneen moottorin alkoivat mylvimään ja kone tärisi ja vaappui, mutta onneksi kapteeni sai koneen takaisin korkeuksiin ja toinen laskeutumisyritys onnistui nappiin ja nyt ollaankin jo täällä Singaporen keskustassa varsin mukavissa olosuhteissa.
Kävimme pikaisesti kävelemässä ja katselemassa Singaporen keskustaa tässä hotellin lähistöllä, mutta sen verran väsyneitä olemme pitkän lennon jälkeen, että alakerrassa nautittujen aussityyliin tarjoiltujen Sirloin-pihvien jälkeen alkaa nukkumatti kutsumaan vastustamattomasti.
Huomenna aiomme katsella pikaisesti Singaporea ihan päivänvalossakin ja käymme kenties hieman optiikkaostoksilla. Lento Balille on vuorossa iltapäivästä, joten seuraava päivitys saattaakin tulla vasta tiistaina sieltä, kunhan ehdimme asettua aloillemme Candidasan rannalle.
Eli ei kun hyvät yöt. Tästä on hyvä jatkaa lomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti