Gilin aurinko laskee

Gili Trawangan, Lombok. Indonesia. +32 astetta. Lomafiilis 200%

Keskiviikkona heräilimme jälleen kukkojen kilpalaulantaan jossakin hotellin läheisyydessä, mutta koska kännykän kellon lukema näytti olevan vasta jossain viiden ja kuuden välillä, niin käänsimme tyytyväisinä kylkeä ja jatkoimme unia vielä reilut pari tuntia. Eihän lomalla ole tarkoitus ennen sian pieremää herätä.

Edellisinä iltana kävelimme päivälliselle kauemmaksi kohti vilkkaampaa sataman seutua ja eräässä rantaravintolassa nautitut tuhdit eväät tuntuivät vielä aamullakin vatsassa. Eipä ihme, sillä itse intouduin tilaamaan paikan suurimman hampurilaisen, jossa lihaa lupauksien mukaan piti olla 280 g, eikä Jaanankaan naudanpihvi paljoa kummemmaksi jäänyt. Ihan maukkaita eväitä täällä on nautiskeltu ja kun päivän aikana tulee liikuntaa runsain mitoin monessakin muodossa, niin illalla alkaa olla jo iso nälkä.

Rantaravintoloissa istuskelu tuntuu olevan se toinen Gili-saarten ajanviete snorklailun ja sukeltamisen lisäksi. Rannalla on ruokokattoisia majoja, joissa voi syödä ja juoda, katsella leffoja pikku näytöiltä dvd:ltä, kuunnella musiikkia tai muuten vain chillailla aikaa kulutellen ja saaren menoa seuraillen.

Gilillä olemme viihtyneet todella hyvin. Lomanvietto täällä on hyvin vaivatonta. Liikuminen on pyörällä tai hevoskärryillä helppoa ja etäisyydet pieniä. Kauppiaat eivät ole tungettelevia, vaan yleensä ensimmäisen tarjouksen jälkeen lähtevät jatkamaan matkaansa, jos et osoita kiinnostusta heidän tavaroihinsa ja ilmoitat kohteliaasti: "No, thanks". Ostettavaahan täällä ei oikeastaan juurikaan  ole, joten tällaisille shoppaamista lähes inhoaville saari on siinäkin mielessä lähes paratiisi.

Siisteyskin on ihan asiallisella tolalla, kun paikkaa vertaa moneen muuhun Aasian lomakohteeseen. Ainakin oma hotellimme Villa Almarik pidetään todella siistissä kunnossa ja esimerkiksi siivojat ovat käyneet kahdesti päivässä siistimässä huonettamme. Hotellin viheralueet ruiskutetaan päivittäin hyönteisten karkoittamiseksi ja muutenkin yleisistä alueista pidetään hyvää huolta. Torakoidenkin tulo huoneeseemme loppui, kun älysimme laittaa pesuhuoneen puutarhaan yöksi valon palamaan.

Hotellin viheralueiden nurmikot leikataan päivittäin, mutta suomalaiseen tyyliin täällä ei onneksi tarvitse kuunnelle nurmikonleikkuukoneen ääntä, sillä nuoret miehet konttaavat nurmikon leikkuussa käsipelilla käyttäen samankaltaisia saksia, millä meillä leikataan esimerkiksi pensasaitoja.

Vatsankaan kanssa ei meillä kummallakaan ole onneksi ollut mitään ongelmaa, vaikka olemme melko huolettomasti syöneet kaikkea, mitä eteemme on kannettu. Käsidesiä tosin on taas kulunut loman aikana pullotolkulla. Kop, kop. Parempi tietysti koputtaa puuta, sillä erilaisen hygieniatason takia vatsavaivat voivat toki yllättää täällä milloin tahansa.

Ihmiset Gili Trawanganilla ovat olleet sitä parasta antia. Meillä oli tullut jostain netin palstoilta ennen tänne tuloa sellainen käsitys, että Balin ulkopuolella Indonesian muslimivoittoisilla alueilla palvelu olisi jotenkin huonompaa ja ihmiset tylympiä. Nyt Gilillä käytyämme käsitys on muuttunut aivan päinvastaiseksi, sillä kaikki tapaamamme ihmiset ovat saarella olleet lähes käsittämättömän avuliaita sekä iloisia ja hymyileviä. Illalla omalla kuistilla istuskellessa on ollut mukavaa vaihtaa henkilökunnan kanssa muutamia sanoja ja useimmat ovatkin kovin innokkaita keskustelemaan ja samalla oppimaan lisää englannin kieltä.

Toki Gililtä omat pienet puutteensakin löytyy. Saarilla kävijän tulee varautua siihen, että kaikki ei aina toimi, kuten meillä länsimaissa on totuttu. Näiden muutaman päivän aikana, mitä Trawanganilla olemme viettäneet, on ollut sekä sähkö- että vesikatkoksia. Noista ei kuitenkaan ole ollut muuta haittaa, kun se pieni epämukavuus, että illallisen ruokalistaa on joutunut lukemaan taskulampun valossa, olut on ollut muutaman kerran hieman liian lämmintä tai että suihkuun ei ole päässyt juuri sillä siunaaman sekunnilla, kun sinne oli alunperin suunnitellut menevänsä. Sähköt ja vedet ovat kuitenkin aina palautuneet muutaman hetken päästä, joten jos asiaan oikein suhtautuu, niin katkoksia voi pitää vain eksoottisena lisänä muuten mahtavalla lomalla.

Keskiviikko, joka oli meillä viimeinen kokonainen päivä Gili Trawanganilla, kului lähes entisissä merkeissä. Aamiaisen jälkeen lähdimme snorklailemaan hieman eri kohtaa rantaa ja jälleen vedenalainen maailma tarjosi upeata katsottavaa. Taivas oli kuitenkin hitaasti muuttumassa synkäksi, joten päätimme palata hotellilla mahdollista sadetta pitämään. Parin tunnin iltapäivän sadekuuron aikana otimme lyhyet päiväunet ja kun keli alkoi taas kirkastua, päätti Jaana lähteä hotellin uima-altaalle vesijuoksemaan ja itse painelin kuvaamaan vielä viimeisiä kuvia rannan tunnelmista.

Illalla nappasimme vielä hotellin edestä hevoskyydin saaren korkeimmalle kohdalle, missä kävimme ihailemassa auringonlaskua. Sateen jäljiltä ylös kukkulalle kiipeäminen oli hieman vaarallisen tuntuista, mutta onneksi selvisimme vammoitta ylös ja myös takaisin alas kaikista liukkaista kivistä, juurista ja savipinnoista huolimatta. Valitettavasti ylöspäästyämme alkoi juuri satamaan, joten panoraaman kuvaamisesta ei oikein tullut mitään, mutta ohessa kuitenkin auringonlasku tuolta ylhäältä nähtynä kasvuston läpi kuvattuna.

Hotellin ravintolassa nautitun illallisen jälkeen olimmekin valmiita yöpuulle. Kännykkään herätystä laittaessani huomasin, että lomalla kännykän akkukin kestää aivan erilaisen ajan, kuin kotimaan oravanpyörässä. Vaikka kännykkäni on ollut koko loma-ajan päällä, niin akkua ei ole tarvinnut juurikaan latailla. Vai mitä sanotte siitä, että edellisen kerran latasin sitä reilu viikko sitten. Aika hyvin nykyaikaiselle älypuhelimelle? No, puheluitahan sillä ei ole juurikaan tullut soitettua, mikä selittänee osaltaan hurjan toiminta-ajan.

Laukkuja oli myös illalla jo hieman pakattava, koska aamulla pitää ennen kymmentä olla satamassa ja pikavene vie meidät takaisin Balille. Joten hyvää yötä Gililtä. Tänne pitää vielä joskus päästä uudelleen!