Loppumietteitä kotisohvalta

Oulu, Suomi. -3 astetta. Lomafiilis 100%

Kotona ollaan taas. Takana on väsyttävä yli 24 tunnin matkustaminen ja suoraa linnuntietä mitattunakin lähes 11 000 kilometrin matka. Kotiinpaluu meni kuitenkin kohtuullisen mukavasti ja iltapäivälehtien nettiversioista bongattu uhkaava myrskykään ei onneksi vaikuttanut lentoihimme millään tavalla täällä kotimaan päässä.

Lauantai-aamuna keräilimme kamat kasaan Sanurilla ja survoimme laukut kiinni. Aiemmin sopimamme kuljettaja Ketut nro 3 ei kuitenkaan ilmaantunut meitä hakemaan, joten jouduimme nappaamaan hotellilta uuden kuskin oharin tehneen tilalle. Kilpailun täytyy olla kovaa, sillä tyrkyllä olijoita oli hotellin edessä laumoittain, mutta onneksi saimme itsellemme tällä kerralla varsin koulutetun kuljettajan. Denpasarin kentälle ajellessamme kuskimme Made nimittäin kertoi olevansa koulutukseltaan yliopiston käynyt kaveri, joten syykin selvisi hänen suorastaan loistavalle englannin kielen taidolleen.

Reilun puolen tunnin ajomatkan aikana ehdimme jälleen keskustella kuljettajan kanssa balilaisesta elämän menosta ja ilmeisen fiksun sekä koulutetun ihmisen kanssa on aina ilo vaihtaa ajatuksia. Parhaan kuvan kulloisesta matkakohteesta olemmekin aina reissuillamme saaneet tavallisten ihmisten kanssa jutellen. Kahvilan pitäjät, taksikuskit, tarjoilijat, siivoojat ja monet muut paikalliset ihmiset, jotka osaavat englantia vähintään sen verran, että pystyvät kertomaan arkisesta elämänmenosta, ovat parhaita tiedonlähteitä. Parastahan toki olisi, jos pystyisi ja pääsisi kävelemään sekä osallistumaan suoraan tavallisten ihmisten arkeen ja koteihin, mutta käytännössä se on mahdotonta jo kielimuurin takia, mutta hyvä näinkin.

Balista meille jäi tämän reissun perusteella päällimmäisenä mieleen tietynlainen vahva henkisyyden korostuminen. Oikeastaan reissun viimeinen taksikuskimme Made kiteytti balilaisuuden eron meidän länsimaiseen elämäntyyliin aika oivasti. Hänen mielestään me länsimaalaiset elämme pääasiassa materialistisessa maailmassa, jossa lähes kaikkea toimintaamme ohjaavat vahva pyrkimys hyvinvointiin omistamisen ja ohjaamisen kautta. Hänen mielestään järki on tekojemme ainoa ohjaaja ja tunne sekä perinne jäävät turhan usein huomioimatta valinnoissamme. Kuulostaako tutulta?

Made-kuskimme mukaan balilaisessa elämänfilosofiassa on taas kyse materiaalisen ja henkisen hyvinvoinnin jatkuvan tasapainon etsimisestä. Siitä kuuluisasta jing ja jang jutusta. Todellista hyvää ei voi syntyä, jos tasapainoa maallisen ja henkisen maailman välillä ei tavoiteta. Vaikka balilaisuuden perinne on selvästi hindulaisuuteen pohjaava, niin esimerkiksi tunnelma täällä on mielestämme ollut hyvinkin erilainen kuin Intiassa käydessämme. Balilaiset ovat tuhansien vuosien aikana sulattaneet omaan hindulaisuuteensä piirteitä myös muista uskonnoista, joten täkäläinen tapa harjoittaa hindulaisuutta on aivan oma erikoinen juttunsa.

Bali on siis hyvin henkinen saari. Henkisyys näkyy saarella parhaiten erilaisten taiteiden rikkautena. Lähes jokainen saarelainen toteuttaa itseään jollain tavalla taiteiden parissa. Jos maalaaminen, tanssiminen, kiven- tai puunveisto, korunvalaminen, soittaminen tai joku muu taidelaji ei luonnistu, niin vähintäänkin balilaiset osallistuvat hindulaisuuden seremonioihin, jotka nekin jo sellaisenaan ovat melkoisia taidekokemuksia. Saimme kuulla matkan aikana, että jokainen balilainen nainen viettää noin kolmanneksen elämänsä valveillaoloajastaan joko valmistuen seremonioihin meikaten ja pukeutuen, osallistuen itse seremonioihin tai sitten riisuen ja poistaen meikkejä seremonioiden jälkeen. Kuulostaako hurjalta? Miettikääpä suomalaiset naiset omalta kohdaltanne sitä, kuinka monta tuntia omasta elämästänne itse vietätte kajalia, huulipunaa tai puuteria sivellen, lisäten, korjaten tai poistaen ja kaikki tuo vain maallisen hyvinvoinnin nimissä ilman, että siitä seuraisi mitään henkistä tai uskonnollista lisäarvoa? :)

Lentomatka Balilta Singaporeen sujui sen kummemmitta kommelluksitta, joten olimme Singaporessa jopa hieman etuajassa. Jouduimmekin notkumaan lähes kuusi tuntia seuraavaa Finnairin Helsingin lentoa odotellen, joten kuluttelimme aikaa kirjaa lukien ja netissä surffaten. Onneksi Changin kenttä on todella tasokas ja valittu mm. useampaan otteeseen maailman parhaaksi lentokentäksi, joten ilmainen nettiyhteys pelaa ja muutenki matkustajien olot on otettu huomioon varsin mukavasti. Jaana kokeili mm. ilmaista jalkojenhierontakonetta ja olisipa mahdollisuus ollut vaikka käydä kylpylässä, jos moiseen olisi kiinnostusta ollut.

Laukkuja Finnairin kyytiin Singaporessa luovuttaessamme törmäsimme pieniin ongelmiin. Ilmeisen tiukkapipoinen lentokenttävirkailija nimittäin ilmoitti tylysti, että meillä on isommassa laukussamme noin seitsemän kiloa ylipainoa, joten lisämaksua laukkujen saamiseksi Ouluun pitäisi maksaa 150 euroa. Sehän kuulosti mielestämme aivan liian kalliilta, joten teimme luukulta täyskäännöksen ja lähdimme kentän rauhalliseen nurkkaukseen tonkimaan laukkuja ja miettimään miten tuota ylipainoa saataisiin karsittua. Ensimmäiseksi aurinkorasvapurkkien jämät roskiin, kaikki taskuihin mahtuva ja koneeseen sallittu päällä oleviin vaatteisiin ja raskaista tulijaisostoksista käsimatkatavaroihin kaikki mitä suinkin mahtui. Lopputuloksen matkalaukku keventyi noin viisi kiloa, mikä kelpasi onneksi virkailijalle, koska toinen laukkumme oli vastaavasti pari kiloa sallittua kevyempi. Lähes sama tavara ja paino kulki nyt siis käsimatkatavaroissamme, mutta jos se Finnairille oli helpompaa, niin olkoon. Pääasia, että joululahjat tulivat perille, eikä pukin tarvitse niitä enää haeskella pitkin Aasian lentokenttiä. :)

Lähes 12 tunnin lento takaisin Suomeen oli melkoinen puserrus. Laukkujamme pipo kireällä punninnut virkailija oli varmaan samassa kiukussaan antanut meille koneen huonoimmat istuimet, sillä penkkimme olivat aivan koneen takimmaisella rivillä siten, ettei edes selkänojia saanut kallistettua taaksepäin. Siinä sitä sitten ahtaudessa ähjötettiin, kun edessämme istuvat käänsivät selkänojansa lähes suuhumme. Tilannetta helpotti hieman se, että edes jalat mahtuivat olemaan jollakin tavalla tilavemmin alempana, joten unesta kiinni saatuamme olotila oli liki siedettävä. Onneksi kyseessä oli yölento.

Helsingissä olimme sunnuntaiaamuna noin kuuden jälkeen. Edessä oli vielä parin-kolmen tunnin odotus Oulun koneeseen, mikä sujui jo rutiinilla. Kotipihalla olimme jo ennen puoltapäivää ja edessä oli iloinen jälleennäkeminen koirien ja kotimiesten kanssa. Ketut ne mitään henkisyydestä tuolla Balilla tiedä. Ainakin meillä oli henkinen yhteenkuuluvuus säilynyt koiriemme kanssa loistavasti pitkästä reissusta huolimatta ja vähintäänkin yhtä puhdistavaa kuin olisi ollut osallistua johonkin outoon hinduseremoniaan, oli antaa onnellisen koiran nuolla yhtä onnellisen omistajan naama märäksi tervetuliaisseremonian merkiksi.

Ajattelin tämän reissupäiväkirjan lopuksi kirjoittaa pari reissussa hyväksi koettua vinkkiä Niksipirkka tyyliin. Maailmalla reissatessaan sitä joskus keksii omituisia ratkaisuita eteentuleviin ongelmiin lähes televisiosta tutun MacGyverin tyyliin:

1. Kaljaturistin pyykkipoika

Jos kuumuudessa janoonsa olutta nauttiessa tulee kaataneeksi kaljat rinnuksille tai muuten vaan sotkettua tamineet pyykkäämistä vaativaan kuntoon, voi reissussa olla vaikeaa löytää nyrkkipyykin jälkeen pyykkipoikia. Oivallisen pyykkipojan saat oluttölkin metallisesta avausrenksusta, jonka irroittamalla ja taittelemalla saat pyykit ripustettua vaikkapa kattotuulettimeen naruun, missä paita kuivuu kuin huomaamattaan. Lisäksi tyhjentyneestä oluttölkistä saat sisään hieman pieniä kiviä lisäämällä ja juoma-aukon teipillä sulkemalla kätevän rytmisoittimen, jonka kanssa voit liittyä paikallisen kansanmusiikkiesityksen muusikoiden joukkoon ja kaventaa näin kulttuurien välistä kuilua. Tulet hämmästymään, kuinka äänekkäästi sinut uutena rytmimuusikkona otetaan esitykseen vastaan.

2. Edullinen korvahuuhtelu

Jos snorklatessa tai uidessa korva menee meriveden tai aaltojen voimasta tukkoon, voi sen avata kätevästi tavallisen mehupillin ja puolison avulla. Asettele pilli varovaisesti lukkiutuneeseen korvaan ja anna puolisosi imaista kevyesti pillin ulkona olevasta päästä. Lukkiutuneen korvan avautumisen huomaa heti parantuneesta kuulosta tai viimeistään siitä, kun puoliso alkaa kakistella karmean kuuloisesti annos hiekkaa, keltaista korvavahaa ja muuta möhnää suussaan. Pillin voi myös helposti käyttää uudelleen pienen huuhtelun jälkeen vaikkapa tarjoamalla sen avulla juomaa suutaan puhdistamaan pyrkivälle puolisolle.

Kiitoksia kaikille Balilla matkapäiväkirjan kautta kanssamme reissanneille. Uuden matkan ideat ovat jo itämässä jossain mielen kätköissä, mutta nyt lähdetään tienaamaan sitä materiaalista hyvää, jolla saadaan parin viikon aikana syntyneet reissulaskut maksettua. Henkistä hyvää ja voimavaroja jaksaa talven pimeimmän osan yli on nyt onneksi roppakaupalla varastoituneena kehossa ja mielessä, joten huippumahtavan loman jälkeen töihin palaaminenkaan ei tunnut ollenkaan hullummalta.

Joulua ja kesää odotellessa, moikka!