Shoppaillen eroon miljoonista

Sanur, Bali. Indonesia. +33 astetta. Lomafiilis 166%

Lomafiilikset ovat olleet hitaassa, mutta varmassa laskussa, koska pakollinen kotiinlähtö häämöttää jo lauantai-aamuna. Huippumahtavan ja rentouttavan loman jälkeen kotiinpaluu ei kuitenkaan tunnu kovinkaan kurjalta, koska vähitellen alkaa jo tulla ikävä kotiin ja koiratkin ovat jo toisinaan käyneet mielessä. Mahtaa se olla taas kauheata katsottavaa, kun hurtat nostavat riemunpidon, kun saavumme kotiin. Ulinaa, hännän heiluntaa ja ympärijuoksemista!

Perjantaina heräilimme siis virkkuina ja valmiina aloittamaan hurjan shoppaamisen. Tarkoitus oli tehdä joululahjaostoksia täällä mahdollisimman paljon. Toki mielessä on pidettävä matkalaukkujen rajallinen tila, mutta koitetaan survoa ne silti mahdollisimman täyteen. Onneksi hotellimme sijaitsee aivan suuren Hardy's ostoskeskuksen vieressä, joten ostoksia ei tarvitse lähteä etsimään ja hikoilemaan pitkin Sanurin katujen varsia, vaan ne voi pääasiassa tehdä aivan naapurissa ilmastoiduissa sisätiloissa.

Oasis Lagoonin kohtalaisen monipuolisen ja maistuvan aamiaisen jälkeen Jaana lähti aamu-uinnille ja itse käpistelin vähän aikaa kuvia. Valitettavasti täytyy kyllä todeta, että Gilin paratiisinomaisten maisemien ja tunnelmien jälkeen Sanurin ranta Balilla tuntuu hieman valjummalta, kuin olisi kenties tuntunut ennen Gilillä käyntiä. Vaikka täällä Sanurilla on periaatteessa kaikki, mitä loistavalta rantalomalta voisi toivoa, niin tietynlainen intiimiys ja laadukkuus täältä jää Giliin verrattuna vähän puuttumaan. Sanurilla meno on melkein kuin Kanarian saarilla tai missä tahansa muussa massaturismin kohteessa, mikä sellaisenaan ei enää itseä jaksa oikein innostaa.

Shoppailuun, syömiseen ja hoitojen ottamiseen taas Sanur vaikuttaisi olevan aivan loistopaikka. Siksi paikka sopiikin loppulomamme pysähdyspisteeksi oivallisesti. Kävimme iltapäivällä varaamassa Jaanalle ajan hierontaan sekä hiusten leikkaukseen. Ihan kauheassa hinnankirossa eivät moiset palvelut täällä todellakaan ole, sillä hintaa koko lystille eli tunnin kokovartalohieronnalle ja hiusten leikkuulle kuivatuksineen tuli ainoastaan 90 000 rupiaa, mikä lienee jotain vähän alle 8 euroa. Gilillä pelkkä hieronta oli tuplasti kalliimpi, mutta toki siellä hieroja tuli omaan hotellihuoneeseen, joten heti hoidon jälkeen ei tarvinnut kuljeskella puolitajuttomana ja hyperrelaksoituneena pitkin katuja.

Iltapäivä ja ilta kuluivatkin sitten shoppaillen. Pikaisella hintavertailulla Hardy's ostarin hinnat olivat vähintään yhtä edullisia, jos eivät osittain jopa paljonkin edullisempia, kuin mihin kadunvarren pikkumyymälöissä pääsi lyhyen tinkaamisen jälkeen. "Rätei ja lumpui" on kyllä tarjolla pilvin pimein, joten shoppailijan tinkimistaidot ja mukavuuden halu sanelevat haluaako aikaa viettää kadun varsilla hikoillen vai samaan hintaan tai halvemmalla ne ostarilta hankkien. Jotkuthan kuulemma oikein tykkäävät tinkimisestä?

Eipä sitä ole aiemmin jouluostoksiin ihan miljoonittain rahaa kulunut, mutta täällä tuokin ihme nähtiin. Nyt on siis edessä vain ostoksien sovittaminen jo ennestään täysiin matkalaukkuihin, mutta eiköhän ne sinne saada mahtumaan.

Illalla Jaanan ollessa hieronnassa kävin vielä Sanurin rannalla ottamassa muutamia kuvia auringonlaskun muuttuvista värisävyistä. Melkoisia postikorttimaisemia tuolla olikin, joten mukavin mielin katselin Balin auringonlaskua tälle reissulle viimeistä kertaa.

Auringon jo laskeuduttua ja pimeyden saavuttua kävimme vielä syömässä pientä iltapalaa viereisen ostarin ravintolassa. Jaana oli jo ilmeisesti varautumassa henkisesti kotimaahan paluuseen, koska tilasi ruoakseen lihapullakeittoa. Eipä ole lihapullat kahteen viikkoon mielessä pyörineetkään, mutta eiköhän tässä ylihuomenna olla jo täysin takaisin kotimaisen ruokakulttuurin parissa.

Niinpä Jane ja Jone nyt kuittaavat Balin osuuden viimeisen päiväkirjapäivityksen tähän. Lauantaina lennämme Denpasarista Singaporeen, mistä jatkamme vielä saman päivän aikana kohti Suomea.  Seuraavan kerran olemmekin linjoilla kenties vasta kotimaassa. Sitten on kyllä vielä vuorossa jonkinlaista lopputiivistystä ja ajatusten kirkastamista koko lomasta ja kotiinpaluusta. Mutta jo tässä vaiheessa isot kiitokset niille, jotka ovat kehdanneet seurata näitä höpinöitä matkan varrelta. Blogin lukijatilastojen seurannasta olen voinut onneksi nähdä, että ihan yksin ei ole tarvinnut tarinoida: parhaimpina päivinä lukijoita on ollut reilut puolitoista sataa ja koko ajan kasvavassa määrin. Kommentit ja kysymyksetkin ovat siis myös jatkossa sallittuja ja toivottujakin. Keskustelu jatkukoon!