Lomasuunnitelmiin muutoksia

Gili Trawangan, Lombok. Indonesia. +32 astetta. Lomafiilis 112%

Olipa mahtava nukuskella kunnolliset yöunet. Elimistö alkaa vihdoinkin olla mukautunut täkäläiseen aikavyöhykkeeseen, joten yöllä ei enää turhaan heräile, eikä päivälläkään iske kummallisia väsymyksen aaltoja. Vaan näinhän se on aina ennenkin mennyt. Juuri kun pääsee uuden aikavyöhykkeen rytmiin kiinni, niin on pikapuoliin lähdettävä takaisin kotimaahan ja taas sisäinen kello on sekaisin.

Herätys tosin oli tänä aamuna hieman normalia äänekkäämpi, koska Jaana ensimmäiseksi herättyään ja käveltyään pesuhuoneen puolelle äkkäsi lattialta monen sentin mittaisen torakan. Apuunhan siinä oli mentävä ja ei se ökkiäinen kauaa hengissä saanut olla, kun kuivaustelineen jalalla litistin sen hengiltä. Ikävä rutiseva äänihän tuommoisesta hengenotosta tulee, mutta ei nuo russakat tosiaankaan kovin kivoja otuksia ole lattioilla juoksentelemassa. Tosin täällä tropiikissa kun ollaan, niin mikään suuri yllätys ei ole moista viiksiniekkaa edes löytää, koska pesuhuoneemme katossa ja seinissä on lähes rotan mentäviä aukkoja. Laitoin oheen kuvan yöllisestä vieraastamme ja mittakaavan selventämiseksi lisäsin kuvaan tutun 10 sentin kolikon. Puoli otusta siis pelkkiä tuntosarvia.

Villa Almarikissa tarjoillaan aamupalaa yhteentoista saakka, joten päätimme ennen aamiaista käydä pienellä snorklauspulahduksella hotellin omassa rannassa. Ai tokkiinsa taas tuota homman mahtavuutta! Jos mahdollista, niin vesi oli aamusta jopa eilistä päivää vielä kirkkaampaa, joten korallit ja kalat näyttivät tosi upeilta. Kuvasin ja värkkäilin oheen pienen videonpätkän, josta saattaa saada edes hailakan käsityksen siitä, miltä tuolla veden alla näytti.



Aamiaisen jälkeen vuokrasimme hotellin respasta polkupyörät ja lähdimme polkemaan kohti Trawanganin satamaa. Olimme jo ensimmäisen päivän iltana päättäneet tehdä muutoksen lomasuunnitelmiin ja jäädä hieman pidemmäksi aikaa tänne Gilille. Niinpä pyöräilyretken aluksi etsimme satamasta pikavenefirman konttorin, jossa kävimme vaihtamassa paluuliput Balille paria päivää myöhäisemmiksi. Sen verran mahtavaa täällä on todellakin ollut, että olisi ollut tosi ahdistavaa, jos Gililtä olisi joutunut lähtemään jo parin päivän jälkeen takaisin Balille.

Nyt on siis paluu takaisin Balille vasta torstaina, joten saamme rauhassa katsella ja tutustua Giliin ja nauttia näistä upeista maisemista ilman turhaa kiirettä. Sanurille ehdimme shoppailemaan viimeiset tuliaiset vielä loppuviikostakin, joten nyt nautitaan tästä ainutlaatuisesta paikasta.

Iltapäivän ensimmäisinä kuumina tunteina pyöräilimme koko pääsaaren, Gili Trawanganin, ympäri. Yli kolmenkymmenen asteen helteessä se ei ollut mikään vaivaton ja kevyt homma, mutta joten kuten hengissä tuostakin selvittiin. Tavallista raskaammaksi hommasta teki pehmeä hiekkatie, joka kiertää saaren ympäri, sillä hyvin monessa paikassa polkeminen ei onnistunut ollenkaan, vaan pyörää oli talutettava. Juomaa kului litratokulla ja juomatäydennystä ostaessani, olisi minulle myyty mielellään myös marihuanaa, mutta kieltäydyin kohteliaasti moisesta virkistysmahdollisuudesta.

Laitan tähän oheen muutamia kuvia tuolta saarikierrokselta. Aika kuivaa ja kitukasvuista tuolla rannoilla pääasiassa on, joten laiduntavat vuohet joutuvat esimerkiksi etsimään ruokaansa puiden oksilta, koska maassa ei monin paikoin kasva juuri mitään. Mutta rannoille kelottuneet vanhat puut ovat kyllä aika mukavan näköisiä turkoosin meren edustalla. Komeaa maisemaa.

Takaisin hotellille pääsimme pyöräilyretkeltä juuri parhaimmikseen, sillä kovin paljon pidemmän ei lenkin olisi tarvinnut olla, jotta olisi tarvittu jo hevoskyytiä takaisin majoituspaikkaan. Onneksi raahauduimme takaisin hotellim uima-altaalle viimeisillä voimanrippeillä ja pääsimme vilvoittautumaan ihanan viileään veteen.

Iltapäivån lopuksi Jaana otti aurinkoa ja itse käpistelin päivän kuvasaalista ja videoita ihanan viileässä ilmastoidussa hotellihuoneessa. Olimme myös yhteydessä kotimaahan Skypen välityksellä, mikä onnistuu täältä yllättävän nopeiden ja toimivien nettiyhteyksien avulla hyvin jopa videon kanssa.

Illalla pimeyden laskeuduttua kuvasin vielä pari panoraamaan hotellialueelta. Enpä ole ennen yöpanoraamoja tehnytkään, mutta aika mukavasti nuo tuntuivat onnistuvan pidemmälläkin valotusajalla. Tässä siis panoraama kämppämme edestä ja toinen puutarhasta.

Huomiseksi olemme suunnitelleet veneretkeä toiselle Gilisaarelle, Menolle. Saarella pääsee kuulemma snorklailemaan merikilpikonnien sekaan, joten pakkohan sitä on käydä ihmettelemässä. Mutta noista jutuista ehkä lisää huomenna. Nyt unten maille. Ja mikäpä on nukahtaessa näin mahtavan lomapäivän ehtoona. Siispä hyvää yötä!