Pikku pala paratiisia

Gili Trawangan, Lombok. +29 astetta. Lomafiilis 111%

Aikaisin lauantai-aamuna hyvästelimme Candidasan ja ajelimme pikavenefirman hoitaman kuljettajan kyydissä lyhyen, noin 20 minuutin ajomatkan Badang Bain satamaan, mistä Lombokille ja Gilille menevät pikaveneet ja myös hitaammat lautat liikennöivät. Lyhyen odottelun jälkeen nousimme satamassa pikaveneeseen, joka lähti neljän 250 hevosvoimaisen moottorin voimalla kiidättämään meitä lähellä Lombokia sijaitseville Gili-saarille. Matka sujui nopeasti miltei tyynellä merellä ja kävimme vahingossa myös Lombokin saaren rannassa, koska veneen kapteenilla oli sellainen virheellinen käsitys, että joku kyydissä matkustavista olisi tahtonut jäädä sinne. Onneksi tuolla mutkitellessa ei mennyt aikaa sen enempää hukkaan, joten hyvän kelin takia olimme jopa ennen aikataulua perillä myös Gilillä.

Nyt sitä sitten ollaan vihdoinkin täällä Gilisaarilla. Gilihän ei lomakohteena varsinaisesti ole kovin kuuluisa ainakaan Suomessa, johtuen tietysti osittain ainakin siitä, ettei tänne järjestetä meiltä päin valmismatkoja. Toki reppumatkaajille tämä paikka on jo vanha tuttu, mutta onneksi tänne nuorten reppureissajien sekaan sopii mukavasti myös tällaiset vähän laadukkaampaa majoitusta kaipaavat matkailijat. Tässä iässä kun ei enää kehtaa kaikissa kuppaisimmissa reppumatkailijoiden suosimissa luukuissa kortteerata.

Majoituspaikkanamme Gili-saarilla on pääsaari, Gili Trawangan. Kyllä kannatti tulla, sillä lomafiilikset ovat nyt huipussaan. Jo lyhyen puolikkaan päivän Trawanganilla oltuamme tiedämme, että tästä tunnelmasta taitaa olla ainakin tällä reissulla melkoisen vaiketa enää pistää paremmaksi


Saarelle veneestä hypättyämme vastaan tuli heti mukava, rento ilmapiiri, jota jotkut kutsuvat termillä "laid back". Takakeno on ehkä vähän huono suomennos, mutta menköön nyt tämän kerran. Rentoa, mukavaa, rauhallista ja kiireetöntä. Hyvän ja palauttavan loman peruselementtejä on selkeästi täällä tarjolla roppakaupalla.

Ei autoja, ei mopoja tai muitakaan moottorikäyttöisiä ajoneuvoja koko saarella. Satamastakin ajelimme hevoskärryillä hotellille. Hevosraukka tosin oli nousta ilmaan vetoaisoistaan, kun kuski nosti ensin laukkumme kyytiin ja sitten vielä sijoitti meidät yksiakselisen vankkurin painopisteen takapuolelle, jolloin vipuvarsi nostatti kaakkirukkaa kohti taivasta. Onneksi siitä jotenkin selvittiin noin kilomerin matka hotellille. Toivottavasti hevoselle ei jäänyt pahempia traumoja tanakoita suomalaisia kohtaan!

Kämppänämme on täällä hieno neljän tähden bungalowin puolikas. Huoneisto sijaitsee Villa Almarikissä, josta matkaa rannalle on ainoastaan noin 100 metriä. Vesirajasta taas on vain muutama kymmenen metriä koralliriutalle, missä kirkkaan turkooseissa vesissä upeiden korallien lomassa näkyy sadoittain kaikenkokoisia upeissa väreissä loistavia kaloja. Johan alkoi Lyyti kirjoittelemaan snorklauksen merkeissäkin, kun melkein jo säikähdimme, ettei tällä reissulla päästä ollenkaan kunnolla maskien ja räpylöiden kanssa melskaamaan. Kävimmekin heti iltapäivällä testaamassa snorklaamista tuossa omassa rannassa ja se on kyllä ns. "aammenen varma assii", että tuolla tullaan läträämään useamman kerran päivässä, kun nyt kerran tänne saakka ollaan päästy! Laitan vaikkapa huomenna tuolta kuvaamaani videota näkyville, niin pääsette muutkin nauttimaan upeista vedenalaisista näkymistä.

Muutenkin olemme todella tyytyväisiä hotellivalintaamme. Villa Almarikin uima-allasalue on viihtyisä, hotellissa on ravintola, joka tarjoaa maukasta italialaista ruokaa, josta tarjonnasta olemme pastat ja pizzat jo ehtineet testata. Ilmaiset hieronnatkin kuuluivat hintaan, mutta toki seuraavista kerroista joutuu maksamaan. Kätevää kuitenkin, että hieroja tulee omaan huoneeseen tekemään hieronnan. Eipähän tarvitse hoidon jälkeen öljyisenä laukkoa pitkin kyliä, vaan voi mennä suihkuun suoraan omaan kylpyhuoneeseen. Almarikin bungaloweissa onkin muuten melkoisen jännä kylpyhuone. Vessanpöntöllä torttua vääntäessään voi katsella omaan pikku viidakkopuutarhaan ja taivaskin on avoinna, jos suihkussa käydessään haluaa tuijotella esimerkiksi tähtiä.

Mutta nyt on pakko lopetella tältä päivältä. Nukuttaa ihan vietävästi. Laitan tähän kuitenkin muutaman kuvan ensimmäiseltä Gilin päivältä. Huomenna aiomme vuokrata polkupyörät ja lähteä kiertämään saarta. Aamulla ennen pyöräilyä tosin voisi käydä hetken aikaa snorklaamassa tuossa kotirannassa, kun se niin helposti ja kätevästi onnistuu. Ihan kuin akvaariossa polskisi. Tulee ihan paratiisimainen olo, mutta kukapa ei haluaisi nauttia tästä omaa pikku palaansa? :)