Huuhtelun ja linkouksen jälkeen

Candidasa, Bali. +29 astetta. Lomafiilis 100%

Se on taas moikat täältä jumalten saarelta. Perjantaiaamuna oli harvinaisen helppoa herätä edellisiin päiviin verrattuna, sillä nyt takana oli meillä molemmilla hyvin nukuttu yö. Liekö elimistö vihdoinkin alkanut tottumaan aikaeroon, mutta jotakin on tapahtunut, koska emme enää heräile keskellä yötä ihmettelemään unetonta oloa.

Bali Palms resortin aamiainen alkoi jo kolmantenä päivänä tuntua hieman tylsältä, mutta kävimme kuitenkin nauttimassa pöperöt naamaan, kun ne kerran hintaan kuuluivat. Perjantain ohjelmaksi olimme sopineet edellisenä päivä Ketutin kanssa autoreissun Candidasan pohjoispuolella sijaitsevaan Ujungin vesipalatsiin sekä läheiselle White Sand Beachille, jota olen kovasti kuullut kehuttavan kokeneempien Balin matkaajien toimesta.

Kello kymmenen aikaan tuttu auto kurvasi jälleen hotellin pihaan ja lähdimme ajelemaan Balin itärannikkoa pitkin pohjoisen suuntaan. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimmekin jo Ujungin kylässä, missä sijaitsee entisten Balin kuninkaiden vedenpäälle rakennettu palatsialue. Jo alueelle saavuttaessa ihailimme isoon ääneen upeata näkymää, sillä sen verran komealta paikka näytti. Oheisista kuvista varmaan saa parhaiten käsityksen palatsialueen loistosta ja erikoisesta vehreydestä sekä kauneudesta, mutta kyllä tuolla on Balin entisen kuninkaan kelvannut useiden vaimojensa kanssa kirmailla huvimajoista ja palatseista toiseen.

Kuvasin paikalta myös panoraaman, joten sen katsomalla pääsette parhaiten keskelle vesipalatsialueen näkymää. Aikamme hehkuvassa aamupäivän auringonpaisteessa talsittuamme ja paikan kauneutta ihailtuamme olimmekin valmiita lyhyelle ajomatkalle valkoisen hiekan rannalle. Hiki tuntui pursuavan ulos jokaisesta ihosolusta, joten uinti alkoi tuntumaan varsin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Kinttupolku, jota pitkin lähdimme isommalta maantieltä kohti meren rantaa, oli todella kapea ja huonokuntoinen. Itse en olisi uskaltautunut tuolle tielle, kuin nelivetomaastoautolla, mutta niinpä vain Ketut sompaili meidät rantaan ilman, että onnistui rikkomaan hienoa Toyotan tila-autoaan.

Rannassa varasimme heti rantatuolit ja Jaana kiiruhti kuumissaan suoraan meren aaltoihin. Itse jäin kuvaamaan panoraamaa rannalta, mutta sivusilmällä seurasin Jaanan menoa veteen. Jo rannalle astellessa olimme panneet merkille rantaan iskeytyvät melkoisen suuret aallot, mutta yhtäkkiä huomasin, että kauempaa mereltä oli lähestymässä vielä suurempia, jopa useamman metrin korkuisia aaltoja. Ja niinhän siinä kävi, että Jaana melkkaantui aalloissa nurin ja tuli hetken päästä hieman harmissaan ja nolona takaisin uintireissulta. Onneksi aallot eivät olleet vieneet hänen silmälasejaan mukanaan, vaan hän onnistui jollakin kummalla tuurilla saamaan pidettyä ne mukanaan aaltojen melskeissä pyöriessään. Siinäpä se loppureissu olisikin mennyt mukavasti mönkään, sillä eihän Jaana edes muistanut ottaa lähtiessään varalaseja mukaan koko tälle reissulle!

Olimme ottaneet toiveikkaina myös snorklausvehkeet mukaan rantareissulle, mutta totesimme yhdessä, että meidän uimataidolla ja atleetinvartaloilla olisi ehkä turhan riskialtista lähteä monen metrin korkuisiin aaltoihin koheltamaaan. Päätin kuitenkin käydä myös itse vilvoittautumassa aalloissa, mutta jätin suosiolla silmälasit rannalle aurinkotuolin suojaan. Aallotkin tuntuivat hieman hellittävän voimaansa, joten Jaanan mielestä häntä raskaampitekoisena, ei aaltojen voima muka saisi minua kaadettua yhtö helposti kuin häntä. Saahan sitä tietysti kuvitella kaikenlaista, mutta totuus oli kyllä se, että vyötärösyvyyteen päästyäni alkoi päälle tulla sellaisia vesiseinämiä, että hetkessä huomasin myös itsekin pyöriväni kuperkeikkaa aaltojen vietävänä. Melkoinen voima noilla aalloilla oli, sillä päässäni ollut huivikin hävisi jonnekin meren vietäväksi, mutta onneksi uikkarit sentään pysyivät jalassa, joten pääsin palaamaan aurinkotuoleille ilman suurempia nolosteluja.

Loppuajan vietimmekin rantatuoleilla aurinkoa ottaen ja yhä uusien rannalle saapuvien matkailijoiden uintiyrityksiä huvittuneena seuraillen. Ohessa muutama kuva tuolta rannalta tilanteista, missä ihmiset pyörivät hurjannäköisinä aaltojen vietävänä ja toiset ehtivät välillä jopa juosta karkuun pahimmillaan kolmen-neljän miehen korkuisia aaltoseinämiä.

Palasimme Kämpille iltapäivällä kahden maissa ja kävimme lounaalla hotellimme ravintolassa. Innostuin tilaamaan nälissäni itselleni grillivarrasta, jossa oli kaikenlaista maukasta lihaa, kanaa sekä makkaraa. Onneksi tilasin, sillä eväs oli kyllä parasta, mitä tähän saakka olen tällä reissulla syönyt. Jaana taas oli erittäin tyytyväinen Nasi Goreng annokseensa, mutta aaltojen seassa pyöriminen oli varmaan myös lisännyt meidän molempien ruokahalua, sillä sen verran helposti eväät meihin upposivat.

Iltapäivän lopuksi kävimme uiskentelemassa hotellin uima-altaalla ja vaikka vesi oli oikeastaan aivan liiankin lämmintä, niin jotenkin sitä näin teini-iän jo hyvinkin ohittaneena osaa alkaa jo arvostamaan allasuimisen helppoutta, varsinkin jos vertaa tuota päivän aiempiin kokemuksiin altojen vietävänä White Sand Beachilla. Uinnin jälkeen kuvasin hotellin puutarhasta myös panoraaman, mistä pääsette näkemään, millaisessa maisemassa olemme muutaman päivän ajan majoittautuneet.

Tätä kirjoitellessa pitääkin alkaa jo pakkailemaan kamoja kasaan. Aikaisin lauantai-aamuna on lähtö Gili-saarille, joten seuraavat päivityksen blogiin tulevatkin sieltä. Toivottavasti siellä päästään ja uskaltaudutaan jo kunnolla snorklailemaankin!

Mutta mahtava  lomapäivä siis taas takana kaikista pesukoneen sisällä istumiskokemuksista huolimatta. Nytpähän tiedämme molemmat miltä farkuista tuntuu pesuohjelman huuhtelu- ja linkousvaiheen jälkeen! :)

Palataanpa Gililtä asiaan!