Kohtaaminen luonnon kanssa

Gili Trawangan, Lombok. Indonesia. +31 astetta. Lomafiilis 200%

Tätä kirjoitellessa maanantai on jo takana. Ja mikä maanantai se olikaan. Töissä ollessa viikon ensimmäinen työpäivä on yleensä samalla se viikon tahmein päivä, mutta lomalla viikonpäivillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä. Itseasiassa kunnon lomalla, kun pääsee fyysisesti ja myös ajatuksissa tarpeeksi kauas arjen aherruksesta ja työasioiden oravanpyörästä edes lyhyeksikään aikaa, niin viikonpäivien nimet ja kellonajat menettävät täysin merkityksensä. Kunhan muistaa välillä syödä ja juoda hyvin sekä nauttia lämmöstä ja ladata akkuja lepäillen kotimaahan paluuta varten, niin hyvin menee.

Aamulla Jaana tunsi olonsa hieman väsyneeksi, joten aamupalan jälkeen hän päätti jäädä vielä hotellihuoneeseen levähtelemään sillä aikaa, kun itse lähdin testaamaan kiinalaisesta halpakaupasta tilaamaani sukelluspussukkaa järkkäkärikameralle. Ajattelin ensin kokeilla pussukan vedenpitävyyttä uima-altaassa, jotta saisin edes jonkilaisen varmuuden siitä, että vesi ei pääsisi turmelemaan kameraa, jos pussi sattuisi vuotamaan. Niinpä velloin pussia uima-altaan pohjassa tovin aikaa, mutta kun pussi tuntui pitävän veden ulkopuolella ja ilmat sisällä kaikista epäilyksistäni huolimatta, niin päätin tarttua härkää sarvista ja lähteä kokeilemaan sitä myös kamera sisällä hotellin rantaan snorkkeleiden kanssa.

Veteen kahlaillessa kieltämättä hieman hirvitti ajatus pukata usean sadan euron järkkäriä muutaman euron pussissa veden alle, mutta kerrankos sitä kaikkea pöljää tulee kokeiltua. Veden alla näytti taas olevan melkoinen vilinä ja niinpä aloin kokeilemaan, miten kuvaaminen pussukan avulla onnistuu. Melko nopeasti selvisi, että automaattitarkennus ei oikein toiminut vastaavalla tavalla kuin maanpäällä. Samoin kameran säätäminen ja käsittely oli melkoisen hankalaa ilmatäytteisen pollukan keskellä. Jokseensakin tarpeeton kapistus koko pussukka, mutta onneksi se sentään piti vettä.

Kuva-asetuksia veden pinnalla säädellessä kuulin yhtäkkiä takaani oudon molskahduksen ja kun ketään muita ei pitänyt lähelläni olla, niin käännyin hieman säikähtäneeä ympäri. Hämmästyksekseni aivan käsieni ulottuvilla eli reilun metrin päässä edessäni oli veden pinnalla merikilpikonna, joka oli tullut pohjasta haukkaamaan happea. Itselläni meinasi hengittäminen unohtua kokonaan ja taisin siinä hieman suolavettäkin hörpätä, sillä sen verran huimalta tuo otus edessäni näytti. Järkytyksestä toivuttuani yritin ottaa otuksesta kuvan pinnassa, mutta ihan viimeisen päälle tarkkaa kuvaa en siitä tuossa hässäkässä ja uudella oudolla kamerapussukalla saanut. Mutta ohessa siis näpsy yllättävästä kohtaamisesta merenelävän kanssa.

Kilpikonna veteli muutaman hengenvedon happea ja lähti sitten sukeltamaan alas merenpohjaan. Seurasin pitkän aikaa sen menoa alas ja katselin lähes lumoutuneena, kun se noukki nokallansa pohjasta jotain syötävää.  Sen ruokaillessa pohjasta irtosi myös jotain nöyhtää, joka tuntui kelpaavan myös kaloille, koska ne varovasti pyörivät ruokailevan kilpikonnan ympärillä välillä jotain suihinsa napaten.

Aikani kilpikonnaa ihasteltuani päätin palata hotellihuoneeseen, missä tietysti iloisena kerroin Jaanalle kokemuksestani. Paljoa ei tarvitse valehdella, jos kerron, että Jaana meinasi harmittaa ihan viimeisen päälle, kun hän tajusi, että oli jäänyt aamulla sänkyyn jatkamaan uniaan ja samalla nukkunut niin sanotusti onnensa ohi. Lohduttelin Jaanaa sillä, että ehkäpä me vielä pääsemme näkemään lisää noita jänniä otuksia seuraavilla snorklailukerroilla.

Iltapäivästä lounaan jälkeen kävimme uudestaan snorklaamassa omalla rannalla ja ohessa on videota tuolta reissulta. Enää ei kilpikonnia näkynyt, mutta paljon muuta värikästä ja kaunista katsottavaa meren pinnan alta jälleen löytyi. Tämän helpompaa ja takuuvarmempaa ei upeiden vedenalaisten maisemien ihailu ole koskaan ollut ainakaan millään aiemmin tekemällämme reissulla.



Illalla juuri ennen pimeän laskeutumista tuli saarelle sähkökatkos. Sehän tarkoittaa tietysti mm. nettiyhteyksien, ilmastoinnin ja jääkaappien toiminnan loppumista. Onneksi läppärin akussa riitti virtaa, sillä olimme tilanneet hotellihuoneeseemme hierojan, joten olipa mahtava nauttia liki täydellisessä pimeydessä hyvän oman rentouttavan musiikin soidessa perinteisestä indonesialaisesta hieronnasta. Jaana makoili vellottavana Celine Dionin suloäänien soidessa ja itse annoin Dream Teatherin toimia taustamusiikkina omalle hieronnalleni. Tyttö hieroi meitä molempia läppärin näytön valossa yhteensä kaksi tuntia, mikä tuntui todella taivaalliselta vesileikeissä kipeytyneissä lihaksissa.

Sähkötkin palasivat onneksi parin-kolmen tunnin katkon jälkeen takaisin, joten jääkaapissa olleet juomatkaan eivät ehtineet lämmetä aivan juomakelvottomiksi. Joten mikäpä on sen mukavampaa, kun purkaa päivän huimia tunnelmia hyvän hieronnan jälkeen parin kylmän juoman äärellä. Onneksi loma jatkuu ja saamme olla täällä paratiisissa vielä muutaman päivä ajan!

Ps. Huomasin juuri, että blogia ei ole voinut kommentoida ilman rekisteröitymistä. Nyt voi, kun laitoin täpän oikeaan kohtaan. Epähuomiossa oli jäänyt väärä asetus päälle.

Eli kommentit, kysymykset ja muu blogiin ja matkakohteeseen liittyvä jutustelu on ihan sallittua ja toivottavaakin. Vastaillaan, jos osataan ja ehditään... :)