Obamakin on Balilla

Candidasa, Bali. +30 astetta. Lomafiilis 97%

Ensimmäinen kokonainen lomapäivä Balilla alkoi aurinkoisena. Verhot aukaistuamme silmiemme eteen avautui aikamoisen upea näkymä palmujen välistä Intian valtamerelle ja kohti Penidan saarta. Edellisenä iltana kentältä saavuttuamme olimme innostuneet naukkailemaan muutamat lasilliset Singaporen kentältä Taxfreestä ostamastamme rommipullosta. Kuuntelimme illan pimeydessä parvekkeella istuskellen ja drinksuja nautiskellen rantaan iskeytyvien aaltojen huumaavaa ääntä ja makustelimme loman alkumetrien mukavaa tunnelmaa. Pitkän matkanteon jälkeen tuntui taivaalliselta vain olla ja istua rauhassa merituulen hyväiltävänä.

Eilinen lentomatka Singporesta Denpasariin sujui oikein mukavasti. Kahden ja puolen tunnin lentoaika tuntui vain pieneltä pyrähdykseltä, kun sitä vertasi Helsingin ja Singaporen väliseen hurjaan istuntoon. Kuuntelimme koneessa hieman huvittuneina henkilökunnan antamia turvaohjeita, jotka kuulutettiin hädintuskin ymmärrettävän englanninkielen lisäksi myös ilmeisesti indonesiaksi. Suomalaisen korvaan bahasa indonesia nimittäin kuulostaa jotenkin oudon tutulta, sillä lauseista pystyi helposti erottamaan varsin kotoisilta kuulostavia sanoja, kuten "matikan" ja "silakan". Varsin kala-aiheisista porinoista huolimatta ei lennon ruokalistalla ollut kuitenkaan fisukkaa, vaan eteemme kannettiin paikalliseen perustyyliin kana-riisiannokset.

Denpasariin laskeuduttuamme maksoimme 50 jenkkidollaria viisumimaksua ja kuittasimme itsemme sisään Indonesiaan. Laukutkin löytyivät hihnalta nopeasti ja joka välissä tuntui olevan innokkaita kavereita, jotka dollarinkiilto silmissään tyrkyttäytyivät kuskaamaan matkatavaroita puolestamme. Pidimme kuitenkin kapsäkit omassa hallussamme ja astelimme ulos kenttärakennuksesta, mistä löysimme heti oikealta lentokenttätaksin luukun, josta ostimme tiketin 335 000 indonesian rupialla Candidasaan. Lentokenttätaksilla on kiinteät sovitut hinnat näkyvissä myyntiluukun seinällä, joten tinkaamaan oli turha ryhtyä.

Kentältä pois ajellessa emme voineet olla huomaamatta kaikkialla tienvarsilla ja risteyksissä olevia lukuisia poliiseja. Syykin moiseen selvisi, kun taksikuski kertoi, että seuraavana päivänä Denpasariin olisi tulossa Yhdysvaltain presidentti Barack Obama. Obamaa varten Indonesian hallitus oli tuonut muualta maasta paikalle tuhansia poliiseja varmistamaan täällä pidettävän Aasian maiden johtajien suuren tapaamisen turvallisuutta.

Noin puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Candidasaan, missä meitä odotti positiivinen yllätys. Vaikka olin varannut Bali Palms Resortista Studio-huoneiston, niin respa kysyi meiltä, haittaisikö meitä, jos meidät sijoitettaisiinkin vielä tuplasti suurempaan huoneistoom. Eipä tosiaankaan haitannut ja ehdinkin jo eilen laittamaan tänne matkapäiväkirjaan muutaman kuvan varsin hulppeasta kämpästä.

Mutta nyt siis takaisin tähän päivään eli keskiviikkoon. Aikaisin aamulla eilisillan rommit maistuivat vielä hieman kurkussa, mutta pikaisen suihkun ja hampaiden pesun jälkeen olimme valmiita aamupalalle. Sinänsä vaatimattoman, mutta ihan riittävän aamiaisen jälkeen päätimme mennä jatkamaan unia, sillä tuhansien lentokilometrien ja aikaeron rasitus kieltämättä vielä tuntui velan puolella voimavarannoissa.

Heräilimme kunnolla vasta iltapäivän puolella. Bali Palmsin uima-allasaluekin vaikutti varsin viihtyisältä paikalta, mutta sinne emme vielä ensimmäisenä päivänä ehtineet kunnolla nautiskelemaan. Sen sijaan päätimme käydä kävelemässä pitkin Candidasaa halkovaa tietä, jonka varrelle kaikki tässä sopivan kokoisessa kylässä tuntuu olevan keskittynyt.

Muutaman sadan metrin talsimisen jälkeen meille oli jo kaupiteltu useampaankin kertaan monenlaisia retkiä eri paikkoihin Balilla. Hieman hintoja vertailtuamme päätimmekin varata eräältä kaverilta seuraavaksi päiväksi Ubudin retken, jonka aikana toivottavasti pääsisimme katselemaan saaren kuuluisan kulttuurikaupungin tarjontaa ja ihaileman kaupunkia ympäröiviä riisiterasseja, mistä Bali on varsinkin kuuluisa. Kaveri, joka monen muun balilaisen tavoin oli nimeltään Ketut, osasi kilpailjoitaan paremmin englantia ja miehen autokin tuntui olevan varsin uusi ja toimivalla ilmastoinnilla varustettu, joten päätimme buukata hänet torstaipäivän kuljettajaksemme. Toimivaa ilmastointia alkoikin kävellessä kummasti kaipaamaan, sillä yli 30 nousseen elohopean lukemissa ihon pinta tuppasi kostumaan litimäräksi pelkän ajatustyön rasituksesta kävelystä puhumattakaan.

Myöhäiseksi lounaaksi nautiskelimme pizzat eräässä katuvarren ravintolassa. Kuumin turistikausi alkaa ilmiselvästi olla jo ohi, sillä olimme ainoat asiakkaat tuossa paikassa, mutta toisaalta meitä palveltiin hyvin iloisesti ja miellyttävästi kuuden nuoren neidon ja puu-uuneja lämmittävien parin nuoren miehen voimin. Maukkaiden pizzojen ja muutaman oluen jälkeen palailimme kaupan kautta takaisin hotellille.

Illan päätteeksi varasin meille jo lauantaiksi menopaluuliput pikavenekyytiin Lombokin saaren vierellä olevalle Gilin Trawanganin saarelle. Onneksi jätimme pikavenelippujen varaamisen tänne paikan päälle, sillä netin kautta varattuna olisi hintaa tullut muutaman kymmenen euroa enemmän, mutta täällä paikan päällä hintoja pääsi vähän tinkimäänkin. Samalla varasin meille kolme yötä neljän tähden tasoiseen majoitukseen hotelliin, jonka rannalta pitäisi päästä snorklailemaan suoraan kilpikonnien ja muiden värikkäiden merenelävien sekaan kirkkaisiin vesiin. Nyt on siis taas jotain kivaa edessä, mitä odotella!

Vaikka aamuinen näkymä hotellihuoneistomme parvekkeelta olikin aika upea, niin ei illan auringonlaskukaan sieltä ihan kehnoimmasta päästä tuntunut olevan. Vai mitä tykkäätte oheisten kuvien tunnelmasta?

Nyt kuitenkin koisimaan. Aamulla on aikainen startti kohti saaren sisäosia ja edessä on toivottavasti mielenkiintoinen retkipäivä. Hyvää yötä!